sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Nata Natiainen

Eilisilta oli ihan kummallinen.... Mamma ei vaan tajunnu tulla nukkuun vaikka me kuinka haukoteltiin sohvalla... Ja sit yhden aikaan yöllä me mennäänki ulos! Ja nähdään siellä maanmiehemme tai siis -naisemme Nata! Mikä sattuma! Nata olikin juuri meille tulossa! Ne Costa Blancan rescuekoirien kivat tädit oli hakeneet Natan lentokentältä ja kyyditsivät sen tänne meille! Iso kiitos tädit siitä!

Vähän me siinä ulkona haisteltiin ja tutustuttiin... Ei se kyl ihan rakkautta ensisilmäyksellä ollut... Nataa vähän tietty jännitti ja se murisi meille ja mehän tietty ei kyllä jääty pekkaa pahemmiksi vaan pöristiin takas. Mamma ja tädit siinä sit meidän remmejä selvitteli ja mentiin sisälle jatkamaan tutustumista...

Natahan bongas ensimmäisenä ruokakupin ja pojat kun se hotkas murkinat massuun tosi nopeesti!
Sitten se tassutteli ympäri kämppää, tutki hajuja ja ohimenessään muisti aina meille pöristä et älkää tulko iholle!
No sit me mentiin kaikki koirat ja Mamma nukkuun meidän makkariin ja hyvinhän tuo uni maittikin. Ainoastaan kuumuus häiritsi ja vuoron perään käytiin lattialla vilvoittelemassa...
Natalla oli masu vähän sekaisin ja yöllä se oli kakkinu matolle. No ei se mitään. Kyllä Mamma sen joutaa pestä! Sillä on nyt vapaatakin pari päivää!

Aamu-ulkoilu sujui hyvin. Nata käveli nätisti ja rauhassa tien reunaa pitkin! Siis eihän mekään kävellä nätisti tien reunaa pitkin! Mut tää tyyppi siis käveli ja käveli myös Marita-tätin kans päivällä! Pisu-asiat se hoisi hienosti ulos. Ei ole muuten yhtään pisua tullut sisälle!. Vielä ;)

Nata vaikuttaa tosi reippaalta ja leikkisältä vaikka onkin nyt toooosi väsynyt lennon jäljiltä! Mut eiköhän se siitä piristy kun nukkuu univelat pois.
Mammaa ja Tätiä Nata ei pelkää, paitsi kun mamma kumartui silittään Nataa. Nata meni kyyryyn ja sulki silmät kuin iskua odottaen! No eihän täällä iskuja jaella ja sen varmasti huomaa Natakin pian! Mutta mitä pahoja juttuja  Nata onkaan kokenut, ei se ole menettänyt luottamustaan ihmisiin kokonaan. Mamma sai aamulla käsipusuja, se todistakoon asian.
Olen Nata!

Nata paapii Perlan mökissä...

Menetkös sen kamerasi kanssa häiritsemästä!

Mamma? Jos suljen silmäni niin häviääkö tuo pörisijä mökistäni?
Tässä nyt alku-tunnelmia ja pari kuvaa. Jatkoa luvassa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti