Hei vaan kaikille!
Täällä kirjoittaa nyt Lola! Tulin kertomaan teille vähän mielipiteitäni asioista ja muutenkin kuulumisiani...
Minulla ei ole vielä omaa kotia, mutta ystäväni Perla ja Golfo ovat auliisti luvanneet majoittaa minua niin pitkään kuin tarve vaatii :)
Laskeskelin tässä juuri hoito-Mammani avustuksella, että olen ollut suomessa nyt noin kuusi viikkoa! On tämä suomi kyllä ihmeellinen maa. Silloin kun tulin niin aamuisin oli vielä niin kylmä, että pikku-Tirmeliä ihan palelsi. Viime viikolla oli niin kuuma etten ole koskaan edes espanjassa joutunut läähättämään niin paljon. Tällä viikolla on satanut vettä. Joka kerta kun me mennään ulos niin sataa. Höh.
Suomalainen ruoka. Ah. Ihanaa. Minä tykkään! Lihaa, porkkanaa, puuroa, riisiä, raejuustoa ja nappuloita silloin tällöin. Ja unohtamatta Mamman tekemää maksa- ja sydänlaatikkoa! Ja eilen sain iltapalaksi lihamureketta ja perunamuusia. Namskis. Olenkin lihonnut visiittini aikana 700 grammaa. Painan siis nykyisin 4,5kg. Vielä minulla on kuulemma varaa paisua ainakin 500 gammaa, sanoo Mamma. Mutta ei se mitään pläskiä ole vaan tiukkaa lihasta. Olen nääs kova tyttö kuntoilemaan.
Ehdin juosta kolme kertaa saman lenkin kuin muut kun säntäilen edestakaisin hajujen perässä.
Perla ja Golfo ovat tutustuttaneet minut paikalliseen spesiaaliteettiin; pupun papanoihin! Niitä etsiessä kuluisi helposti tunti jos toinenkin :D Ja ne ovat niin makoisia!
Pidän myös ulkoillessa siitä kun tapaa muita koiria! Ihan jättiläiset minua hiukan jännittää, mutta uteliaisuus vie yleensä voiton ja käyn moikkaamassa niitäkin. Jotkut pikku-koirat ovat mielestäni vallan ihania ja haluaisinkin vain leikkiä, leikkiä ja leikkiä niiden kanssa! Vielä ei ole tullut sellaista koiraa vastaan josta minä en olisi tykännyt. Vaikka Perla ja Golfo monesti haukkuvat muille niin minäpäs tyttö vain menenkin kylmän viileästi moikkaamaan vastaantulijaa :) Näytän noille jäyhille, jo suomalaistuneille koirille vähän espanjalaista tapakulttuuria.
Ihmisiin minä tutustun myöskin mielelläni. Ovatpa minua saaneet vastaantulijat jopa syliin nostaa! Olen kaikkien mielestä vain niin kaunis!
Olen kiintynyt tuohon Mammaan ja täteihin jo aika lailla. Annan niille välillä pusujakin. Saan ilohepuleita yleensä aamuisin ja sitten iltaruuan jälkeen! Silloin kiehnään ja pyörin sohvalla kuin kissa.
Kissoista puheenollen... Ne ovat sitten mielenkiintoisia otuksia... Joskus jaksan tuijotella niitä monta tuntia ja joskus taas kyllästyn ja alan räksyttää niille! No kun ne vaan siinä hiljaa makaavat ja tuijottavat! Sanoisivat jotain tai leikkisivät edes, mutta kun ei. Tuijotetaan vaan...
Leikki alkaa minulta ja Golfolta sujua jo hienosti. Perlan kanssa en suoranaisesti uskalla vielä leikkiä, koska se on kuitenkin alfa-bitch, prinsessa ja meidän laumanjohtaja! Annan sille ja Golfolle myöskin pusuja. Kyllä ne minusta tykkäävät. Paitsi joskus pihalla ei ole kivaa kun ne kiusaa. Ne saavat hepulin remmissä ja jahtaavat toisiaan ja sitten minua. Silloin kupsahdan maahan ja odotan, että Mamma käskee Perlan ja Golfon painia keskenään. Eiväthän ne pahaa tarkoita, mutta olen kuitenkin niin heiveröinen, että parempi vähän olla varuillaan....
Minusta on kuulemma mahdoton ottaa kuvia kun olen yleensä niin vauhti päällä, että Lolan kohdalla kuvassa näkyy vain viiru! Pöh ja pah. Kuvaajastahan se on kiinni! Tässä esittelen teille hieman näitä nykyisiä lenkkimaisemia...
 |
| Täällä on kaunista ja vehreää! |
 |
| Tuota pottia me usein kierretään ympäri! |
 |
| Kaislikossa usein suhisee... Jännää!!! |
 |
| Tässä me nuuskutellaan Perlan kanssa... |
 |
| Nurtsilla on ihan kieriskellä! |
 |
| Pieni koira. Iso maailma. |
